Tehyläisiä pohdintoja yksityistämisestä sotessa

Yhtiöittämisvelvoitteesta tulee ehdottomasti luopua. Siihen ei ole ulkoista pakkoa, vaan kyse on poliittisesta valinnasta joka vahingoittaisi asiakkaiden ja henkilöstön asemaa? Palveluntuottajille tulee säätää laajapohjainen yhteiskuntavastuun velvoite, joka sisällöllisesti olisi huomattavasti laajempi kuin julkisessa keskustelussa esiintynyt velvoite tiettyjen tilinpäätöslukujen julkisuuteen. Yhteiskuntavastuun lainsäädännön tulisi kattaa mm. velvoite osallistua eri sote-alan henkilöstöryhmien kouluttamiseen, täydennyskoulutukseen ja yhteistoimintaan, samoin mainonnan ja markkinoinnin pelisäännöt (jopa mainontakielto, jos toimija saa julkista rahoitusta), mahdollisesti velvoite osallistua päivystystoimintaan maakunnan alueella, vastuu komplikaatioiden hoidosta ja rahoituksesta, sekä verojen maksusta Suomeen. Harkittava olisi myös taloudellisen voiton säätely, mikäli joiltain osin julkisesti rahoitettuja palveluja tuotetaan yksityisesti. Esimerkiksi Suomen perusopetuslaissa säädetään koulutuspalveluista: "Opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi." 7 § Yhtiömuotoisina toimivat palveluntuottajat ilmeisesti voisivat myös siirtää osan palvelutuotannostaan Suomen ulkopuolelle (esim. laboratorioanalyysiä, kuvantamispalvelujen lausuntojen laatimista, etä- ja digipalvelujen asiantuntijavastauksia jne). Olisi hyvä, että sote-palvelutuotanto säilyy suomalaisilla ammattilaisilla. Parhaiten tämä varmentuu maakuntien liikelaitoksien työnä.